Jäsenkorjauksen eri menetelmät 

Suomessa on muutamia jäsenkorjausmenetelmiä, jokaiselle on oma perustajansa joka on nimennyt sen ja järjestänyt koulutusta. Ennen kaikkia kutsuttiin jäsenkorjaajiksi, nämä erilliset nimet ovat tulleet -90 luvulla tai sen jälkeen.

Aito suomalainen jäsenkorjaus, perustaja Jari Sipilä

Kalevalainen jäsenkorjaus, perustaja Olavi Mäkelä

Perinteinen jäsenkorjaus, perustaja Leila Kattilakoski

Yhteistä näille on se, että ne ovat kaikki Keski-Pohjanmaalta lähtöisin ja että oppi-isä on sama Olavi Mäkelä, ennen menetelmien nimeämistä. Alueella on n. 20 kuntaa joiden alueella on totuttu hoidattamaan vaivansa jäsenkorjaajalla, Kaustinen on siinä keskiössä. Alue on laajalti maaseutua ja kaupunkeihin on ollut pitkä matka, senkin vuoksi on haluttu tulla toimeen itse. Maaseudulla työt ja olosuhteet rasittavat tuki- ja liikuntaelimiä, tapaturmatkaan eivät ole harvinaisia, että jokin paikka lähtisi sijoiltaan, niinpä jäsenkorjaajilla niitä on totuttu hoidattamaan.

Yhteistä menetelmille on että selkää hoidetaan istualtaan. Istualtaan hoidon kehitti Keski-Pohjanmaalla elänyt parantaja Ina Känsälä v.1950, häneltä hoitotapa levisi alueen muille jäsenkorjaajille. Ennen vanhaan ihmiset hoidettiin makuulla, kerrotaan Ina Känsälän vain yhtäkkiä nostaneen hoidettavat istualleen mahdollisesti oman selkävaivan vuoksi. Jäsenkorjaajan ammatti on fyysisesti raskas. On myös muita yhtenäisiltä näyttäviä otteita, kuten käsien hoidossa, mutta silmiinpistävin on istualtaan hoito jossa hoidettava istuu tuolilla jäsenkorjaajan edessä kumartaen ja suoristaen selkää edestakaisin.

Jäsenkorjausmenetelmien eroavaisuudet johtuvat etupäässä olosuhteista, missä ne ovat kehittyneet ja mitkä vaivat ovat missäkin päin yleisempiä. Kaupunkimaisessa ympäristössä on huomattavan paljon teollisia töitä, toimisto- ja tietokonetyötä ja tietysti enemmän kiireisiä tapauksia hoidettavaksi kuin maaseudulla.  

Aito suomalainen jäsenkorjaus on kehittynyt kaupunkimaisissa olosuhteissa jo yli 30 vuoden ajan.

Tekijänoikeudet Järi Sipilä