Jalkojen eripituisuus

Jalat ovat aina eripituiset, jos niitä verrataan keskenään, samanmittaisia jalkoja ei ole olemassakaan.

Ihminen on kiistattomasti toispuoleinen.

Luonnollista pituuseroa voi olla jopa 2 senttiä sen aiheuttamatta mitään selkäkipuja.

Jalkojen eripituisuutta on terveillä ja selkäkivuista kärsivillä, siis meillä kaikilla ihmisillä. Tällaista jalkojen pituuseroa ei voi pitää SI-nivelen, vinon lantiokorin, polvi,- tai selkävaivojen syynä, muutenhan me olisimme kaikki aina kipeitä, eikö vain?

Mistä sitten on kysymys?

Tiedetään, että nilkan nyrjähdys muuttaa jalan pituutta ja vaikuttaa koko kehon asentoon. Aidossa suomalaisessa jäsenkorjauksessa korjataan nilkka silloin alkuperäiseen asentoonsa, luonnolliseen tilaan, kuten se terveenä oli.

Kyse on yhden jalan "mekaanisesti muuttuneesta" pituudesta, jonka tiedetään terveysopin mukaan aiheuttavan skolioosia.

Yhden jalan pituus voi muuttua lyhyemmäksi, tai se voi pidentyä.

Jalan pidentyminen asentovirheen vuoksi on suomalaisen jäsenkorjauksen havainto, tätä ei ole aiemmin ollut missään hoitomenetelmässä, siksi sitä ei myöskään osata korjata muilla menetelmillä kuin suomalaisella jäsenkorjauksella.

Kokonaisvaltaisessa hoidossa tavoite on kehon luonnollinen tasapainoinen tila.

Suomen jäsenkorjaajakoulun suorittanut jäsenkorjaaja voi opastaa havaitsemaan ja näyttää muutokset ennen ja jälkeen hoidon.

Koulutettu suomalainen jäsenkorjaaja tunnistaa liikkuvat nivelet sekä liikerataestoiset nivelet ja revähtymät yms. nopeasti. On eräänlainen ammattitaidon tae ettei jäsenkorjaajan tarvitse hoitaa koko kehoa etsien vikaa.

Ilmaisu "mekaaninen muutos"on Suomen Jäsenkorjaajakoulun kehittämä termi nilkan nyrjähdyksen aihettamiin muutoksiin nivelen asennoissa.

Terveysopin viitaus tekstissä, lähde: Kaarina Kari, Väinö Lahtinen